Miksi olen täällä?

Miksi olen täällä?

Kauan sitten ajattelin olevani valotyöntekijä, kunnes oivalsin, että valotyöntekijä taistelee itsessään olevaa pimeyttä vastaan. Huh .. sitä en halua enää. Taistelua itseäni vastaan. Ei enää.

En ole täällä muuttamassa tai korjaamassa ketään tai mitään, koska ei ole mitään korjattavaa. En koeta muuttaa maailmaa, koska silloin maailma koettaa muuttaa minua - ei kiitos enää agendaa. En ole täällä korjaamassa ihmisiä, koska ei ole mitään korjattavaa. En koeta tehdä mitään ryhmäparannuksia - ei enää. Olen käsittänyt, etteivät asiat kerta kaikkiaan toimi niin. Voin vain selkeyttää toisen energioita, tasapainottaa. 

Olen täällä vain säteilemässä omaa tietoisuuteni valoa. Säteilen valoa, mahdollisuuksia, joita ihmiset, yhteiskunta ei ole koskaan ennen nähnyt. Ne ovat elämän mahdollisuuksia tällä planeetalla - säteilen omaa valoani, tietoisuuttani ja muut voivat nähdä ja sitten itse valita tai olla valitsematta.

En siis huuda kenellekään: "Hei avaa silmäsi! Katso, tunne mitä tapahtuu!" Säteilen vain valoani istuen vaikka puiston penkillä. Moni asia on kiihtynyt planeetalla ja kaikki tapahtuu hyvin nopeasti, voit tuntea sen. Tuntea energian, ei ajatella energiaa. En koeta muuttaa ketään sanomalla: "Hei on aika herätä ja tuntea, mitä tapahtuu!" Vastuu siirtyy kuulijalla, lukijalle.

Moni ehkä pysähtyy miettimään omaa elämäänsä. Moni haluaa puhua nuo sanat ulos itsestään, he haluavat vain istua valossani ja tuntea, mennä syvälle omiin tunteisiinsa. Muutoksia tapahtuu syvillä tasoilla, mutta älä ajattele liikaa, ei mielen kautta tuntemista.

Säteilen vain omaa valoani, päästin irti ajatuksesta; on kannettava koko maailman painoa harteillani, on korjattava, vaikutettava asioihin - ei enää - istua vain hiljaisuudessa, tuntemisessa, olla omassa intohimossani, jonka vuoksi tulin tänne. Intohimon ei tarvitse huutaa, olla kuumaa, kuin tuli. Ei. Intohimo voi olla tämä hiljainen tila - vain olla olemassa ja säteillä valoaan.