Katselin 4-vuotiaana piirtämääni kuvaa itsestäni. Taiteilija isäni ei pitänyt valokuvien ottamisesta ja siksi piirsin itsestäni oman kuvan - tietysti olen tässä kuninkaallinen prinsessa. Jos katsot tarkemmin hameen koristeita, näet ympyröitä, joiden keskellä on piste. Piirsin noita ympyröitä, joiden keskellä on piste joka paikkaan. Se on tietoisuuden symboli, myös auringon merkki. 

1–2-vuotiaalla on selkeä kristallinkirkas tietoisuus ja puhuit keijuille, enkeleille, yksisarvisille, muotoa muuttaville olennoille - se oli hyvin kaunista aikaa. Elit enemmän näkymättömässä maailmassa ja siksi et muista tuosta ajasta paljonkaan, ehkä sinulle on kerrottu jotain, minkä muistat.

3–4-vuotiaana sinulle oli vielä selkeä muistikuva siitä, miksi tulit maahan, miksi olet täällä. Onneksi piirsin itselleni muistutukseksi tuon kuvan, ja onneksi taiteilija vanhempani eivät antaneet minun unohtaa luovuuden, ilmaisun tärkeyttä, koska se piti minut yhteydessä tuohon sisälläni olevaan lapseen. Kuva muistuttaa minua energiasta, suhteestasi siihen ja tietoisuudesta, kristallin kirkkaasta selkeästä tietoisuudesta.

5–6-vuotiaana sinulla oli vielä selkeä muistikuva, mutta aloit omaksua asioita, jotka eivät olleet sinun vaan tulivat massatietoisuudesta, ympärillä olevasta maailmasta.

Tuo lapsi sisälläsi on se aito, puhdas todellinen sinä.

Onko joku sanonut sinulle, että sisäinen lapsesi on haavoittunut? Se on täyttä puppua. Sisäinen lapsesi on puhdasta tietoisuutta, mutta ehkä olet haavoittunut teini, haavoittunut aikuinen mutta sisäinen lapsesi ei ole haavoittunut.

Olet sen unohtanut, tuon tärkeimmän suhteen elämässäsi - suhde sinuun itseesi.

Tiedät, että tiedät - tuo tietäminen on sinussa vieläkin. Sinä vain tiedät asioita, joista et pysty kertomaan mistä ne tiedät. Sinä vain tiedät.

Se on alkuperäinen tietäminen, jonka toit mukanasi maahan tullessasi.

Tapahtumat elämässä varjostivat tuota tietämistä, mutta se on sinussa vieläkin.

Salli tuon sisälläsi olevan lapsen tulla esiin, muista hänet - muista itsesi.