Henkinen matka 7. Kultaiseen taloon ja Korkein Minä

Sunnuntai 4.4.2010 - koonnut Rita

Henkinen matka 7. kultaiseen taloon ja Korkein Minä.

( Aloita lukeminen Ihmisuni ja todellisuus..... ja sitten 1. talosta - 7. taloon)

Lähtiessäni kohti viimeistä taloa ,tunnen, kuin olisin ohittanut jonkin näkymättömän henkisen merkkipaalun.

Sisäinen ääneni kehottaa minua pysymään valppaana. Kehossani tuntuu kihelmöintiä ja vaistoan, että jotain on tulossa.

" Herätys, jokainen soluni!" puhun biologialleni ja kuulen Vihreän - ystäväni naurua.

Enkeli - auttajani ovat antaneet minulle monia varoituksia matkaa varten ja Valkoinen sanoi vielä pois lähtiessäni: " Se ei ole vielä ohi, ihmis - ystäväni."

Tuleeko minun käyttää näitä aseita. Minä en taistele. Oikeat aseet ja oikeat taistelut edustavat vanhaa värähtelyä, vanhaa ajatustapaa. Tänne ne eivät sovi.

" Paitsi, jos olet aloittamassa taistelun sellaista biologiaa vastaan, joka ei värähtele yhtä korkealla kuin omasi." kuulen Vihreän äänen sanovan.

" Tai , jos pian tapaat jonkun, joka ei oikeasti ole osa perhettäsi." sanoo Punaisen ääni.

" Siinä tapuksessa, jos siinä ei ole rakkautta." Valkoisen rauhoittava ääni puhuu.

" Minä en ole soturi! "

" Ei ollut tuo nainenkaan  Maassa sairaalassa isänsä vuoteen vieressä." Valkoisen ääni lohduttaa.

" Vanha energia reagoi vanhaan toimintamalliin. Sen se ymmärtää." sanoo Violetin naisellinen ääni.

" Sinä olet valmis." kuuluu Oranssin ääni ja Sininen jatkaa:

" Muista, asiat eivät ehkä ole sitä miltä näyttävät."

En tiedä tulevaisuutta, mutta jotenkin tiedän , että se on jo tapahtunut Jumalan mielessä  ja kaikkeen on ratkaisu jo olemassa ja se on paljastettu. Minä en sitä vielä tiedä, mutta se paljastetaan minulle, kun olen päässyt siihen hetkeen, jolloin tarvitsen tuota tietoa. Minulla on kaikki tieto ja voima ja minulla on kotikenttäetu, koska tämä on minun maani.

Käyn mielessäni asiat, jotka olin oppinut siitä, kuinka pysyä tasapainossa. Pidän seremonian ja kiitän, että olen päättänyt taistella sitä vastaan, mitä on tulossa. Kunnioitan maata ja omaa elämääni ja hyväksyn olevani osa Hengen perhettä. Nyt olen valmis taisteluun.

Vasemmalla puolellani näkyy liikettä ja käännän katseeni sitä kohti.

" Kuka siellä! Tule esiin tai minä tulen sinne! " sanon ,jokainen solu valppaana. Pimeys estää näkemästä kunnolla. Taas näkyy liikettä ja puun suojasta erottuu jokin ihmis-hahmo, joka puhuu ystävällisellä äänellä:

" Minun sallittiin tulla varoittamaan sinua. Paha olento aikoo kaapata sielusi, sinua on huijattu. Jumalan armosta olen täällä pysäyttämässä sinut. Olen odottanut päiväkausia, että tulisit tähän paikkaan. Peto pysäyttää kaikki, tämä on paha maa. Sinua huijataan.  Minä rakastan sinua niin ja haluan suojella sinua. Tule mukaani. Se pelastaa sielusi ja henkesi. "

 Epäröinti raastaa mieltäni. Kaikki kehossani viestii, miten asiat ovat oikeasti, mutta ääni on niin ystävällinen ja selitys tuntuu uskottavalta. Jospa tämä maa onkin petosta? EI ,SE EI OLE PETOSTA. Tunnen sen sisimmässäni ja päätän olla pelkäämättä.Tunnen ,kuinka kaikki kehossani värähtelee ja saan siitä lisää voimaa.

Olento ei kykene pitämään yllä hämäyksen vaatimaa energiaa kauemmin.

" Nyt riittää! " Olento muuttuu iljettävän näköiseksi, punasilmäiseksi hahmoksi. Tunnen sen suunnattoman vihan ja julmuuden. Oivallan sen haluavan minun pelkäävän sitä ja käsitän sen vain pullistelevan - se loi illuusion paholaisesta, hirviöstä, vain tehdäkseen vaikutuksen.

" Sinä olet niin iso! Vietkö sieluni? " saan ääneni kuulostamaan pelokkalta , hämätäkseni puolestani olentoa.

" Niin heikko ! Arvasin sen. Minä olen se osa sinua, joka on todellinen. Minä olen se vahva osa. Minä olen älysi ydin ja logiikkasi perusta. Minä olen täällä viedäkseni sinut pois tästä humpuukkiolentojen ja hyvien noitien satumaasta takaisin todelliseen elämään.  Katso nyt itseäsi, mikä sinusta on tullut, naurettava keijukaishenki ja se minun on tuhottava, jotta saan sinut pois täältä. Minä halveksin kaikkea sitä, mikä sinusta on tullut. Sinua on huijattu ja minä aion saattaa loppuun koko tämän satumaan."

Olento jatkaa: " Logiikka ja järki edustavat totuutta. Sillä, joka on oikeassa, on valta ja voima täällä. Koska minä tiedän tämän ja olen siis totuus, kukaan ei hallitse minua. Minulla on logiikkaa, käytännöllisyyttä,uskomusjärjestelmä, jonka tieteilijät ja hyvämaineiset historioitsijat ovat todistaneet. Minä edustan reaalimaailmaa ja en siedä tälläista leikkimaata.."

" Minulla on totuudenmiekka ja se saa määritellä, kenellä on valta  ja voima! " sanon pelottomalla äänellä ja tunnen kaikkien henkisten lahjojeni värähtelevän ja laulavan F- nuottia. Värähtely ja Valon määrä, joka laajenee ympärilläni, on liian voimakasta olennolle ja sen on pakko perääntyä.

 " Minä tulen takaisin, tämä ei ole ohi. " se raivoaa poistuessaa.

" Tiedän sen."

Olen iloinen että taistelu on ohi. Kiitän henkisiä lahjojani ja tunnen miten ne sulautuvat biologiaani ja tiedän kantavani niitä nyt mukanani. Ne ovat osa minua, ne kulkevat nyt soluissani. Seuraava taistelu tullaan voittamaan samalla tavalla, mutta ilman näkyviä aseita.

Totuus elää nyt minussa, kuten tiedon ja viisauden voimakin. Kukaan ei koskaan ota niitä minulta. Lahjojen sulutuminen teki minusta kokonaisen ja saan tavata kaikista mahtavimman enkelin.

" Valkoinen, kuka tuo peto oli? "

" Se oli ,se osa sinusta, jolta puuttuu rakkaus. Se oli ,se inhimillinen osa, joka on aina läsnä ja, jota on pidettävä aina silmällä. Jos sitä ei hillitse, ihmisyys ilman rakkautta synnyttää pimeyttä. Niin kauan, kun olet ihminen, se on aina taustalla, odottaen vain tilaisuutta ponkaista esiin, mutta rakkaus pitää sen heikkona."

Kaikki on sisälläni, intuitioni tulee olemaan arvokas työväline.

Kävelen eteenpäin ja katselen selkenevää taivasta, jonne on ilmestynyt sateenkaari ja näen kuusi ystävääni leimuavissa väreissään edessäni. Kaikki pitävät toisiaan kädestä, kun kuljen sateenkaaren alta ja kutsun ja kiitän jokaista heidän väri - nimillään.

" Kiitos, Sininen, sinulta sain suunnan matkalleni. Kiitos, Oranssi, sinä annoit upeat lahjat. Kiitos, Vihreä, joka selitit biologiaani ja annoit minun kokea ensimmäisen värähtelymuutokseni. Kiitos, Violetti, Äitihahmo,siitä, että näytit elämän oppitunnit ja paljastit vastuun merkityksen. Kiitos, Punainen,kun esittelit henkisen perheeni. Kiitos, Valkoinen, rakastava, puhtauden keskus, opetit minulle todellista rakkautta, kun sain katsella vahvaa, puhdasta naista, joka antoi anteeksi isälleen tämän tekemän vääryyden. Minä kunnioitan teitä kaikkia ystäviäni. "

Vähitellen loistokkaat värit häipyivät ja jäljelle jäi kirkkaan sininen taivas.

Seuraava talo tulee näkyviin. Se on valtava , kultainen talo.

Suuri, koristeellinen, kultainen ovi on edessäni. Se näyttää raskaalta ja mietin saanko sen auki. Riisun kenkäni.

Enkeliä ei näy ja muistan, ettei Valkoinen voinut astua ulos talosta, joten päätän avata oven, joka aukeaa helposti ja astun sisään.

Kaikki on kultaa. Tunnen tuhansien kukkien tuoksun, orvokkien tuoksun tulvahtaa sieraimiini.

Kaikki muut talot näyttivät ulkoa pieniltä, mutta sisältä suurilta. Kultainen talo taas näytti ulkoa suurelta, mutta on sisältä rajallinen. On vain yksi suunta, minne mennä.

Saavun ovelle, johon on kirjoitettu jotakin arabiaa muistuttavilla kirjaimilla. Tuo täytyy olla kultaisen enkelin nimi, ajattelen. Ovi johtaa suureen saliin, jota ympäröivät moniväriset ikkunalasit, sateenkaaren värit heijastuvat joka puoleta. Huoneessa leijaillee kultaista savua. Lähestyn hallin keskustaa, jossa on sakeaa, kultaista sumua. Tuntuu kuin tärmäisin energiapurkaukseen ja se kaataa minut polvilleni. Painan pääni alas, sillä minut valtaa pyhyyden ja jumaluuden tunne.

Sumu hälvenee ja näen ylöspäin johtavat portaat. Edessäni on koristekuvioinen valtaistuin.  Soluni riemuitsevat ja tunnen kuinka laajenen sisältäpäin. Tiedän, että kultainen enkeli on laskeutumassa alas portaita ja päätäni alkaa särkeä voimasta.

" Älä pelkää. Sinua on odotettu." tuttu ääni sanoo ja mietin kuumeisesti kenen ääni se on.

Näen hohtavan, kultaisen hahmon, jonka pää jää kultaisen sumun peittoon, en näe kasvoja. Ympärilleni muodostuu valkoinen valokupu, joka saa aikaan rauhallisuuden tunteen , jota seuraa rakkaushuuhtelu ja tunnen tasapainottuvani.

Enkelin äänessä on samaa, kuin Valkoisen äänessä ja mietin, missä olen kuullut tuon tutun äänen.

" Tunnemme toisemme hyvin. Emme pysty jatkamaan tätä tapaamista kovin kauan, koska värähtelyero välillämme on suuri. Meillä on kuitenkin riittävästi aikaa. Minulla on sinulle kysymys: Rakastatko sinä Jumalaa?"

" Kyllä, minä rakstan. " ja jokainen soluni toistaa samaa.

" Haluatko nähdä Jumalan kasvot, Jumalan, jota tunnustat rakastavasi?"

" Kyllä, haluan."

"  Näe siis Jumalan kasvot, Jumalan, jota olet 8 kertaa tunnustanut meille rakastavasi."

Yritän ymmärtää, mitä oikein näen. Kultaisia portaita laskeutuu ylhäinen henkiolento, jolla on minun kasvoni. Se ei ole aistiharha. Tuo enkeli olen minä ja enkelillä on minun ääneni. Kuulen omaa ääntäni niin harvoin, että en tunnista sitä.

" Koska sinä rakastat Jumalaa, sinä rakastat minua. Annan sinulle toisenkin lahjan, erottelukyvyn lahjan, jonka avulla voit selkeyttää mielesi inhimillisiä taipumuksia ja ennakkoasenteita. Jokaisessa ihmisessä on jokin, joka taistellee viimeiseen saakka, ollakseen uskomatta sitä , että olisi jotakin muuta kuin ihminen."

"MINÄ OLEN sinun Korkeampi Minäsi, Jumalan osa, joka asuu sinussa, kun kuljet Maa-planeetalla. Tämä on totuus, joka on parhaiten piilotettu ihmiskunnalta ja siksi vaikeinta hyväksyä.

Tämä on " Kultainen itsekunnioituksen talo". Tehokkaimmin valaitumistasi estää tuntemus, että et ansaitse sitä.

Sinä olet osa minua. Me olemme korkeimman tason enkeleitä, kuten kaikki ihmiset ovat. Olemme niitä, jotka päätimme vierailla Maa-planeetalla, käydä läpi ihmiselämän koettelemukset ja oppitunnit ja nostaa omaa ja planeetan värähtelyä ja samalla vaikuttaa koko Maailmankaikkeuteen. Se, mitä teet Maassa, saa aikaan suuria muutoksia toisaalla. "

" Aikomus tehdä tämä matka ja jo pelkkä läsnäolosi planeetalla on kunnioitettavaa. Opitko oppitunneillasi jotakin, sillä ei ole väliä. Sinua ei arvostella tai tuomita niistä. Tuhlaajapoika palasi kotiin ja vaikka hän ei  ollut kunnioittanut perheen tapoja, siitä huolimatta isä otti hänet rakastavasti vastaan.

Me- sinä ja minä - olemme eliittiryhmä, kuten kaikki ihmiset. Olemme noiden suuresti rakastettujen ja kunnioitettujen joukossa, jotka päätimme tulla Maahan, elääksemme alemmassa biologiassa ja sallimme tuon tosiasian piilottamisen itseltämme. Olet siis Jumalan osa kävelemässä Maa- planeetalla oppitunnilla suuremman tarkoituksen vuoksi. 

On aika ymmärtää, että ansaitsit tulla Maahan , suunnittelit tulevasi ja suorastaan jonotit tänne. Ota vastaan kultainen kunniamerkkisi, jonka olet ansainnut. Omaksu oma pyhyytesi ja luo kumppanuussuhde oman Korkeimman Minäsi kanssa."

Suuri Kultainen olento polvistuu kädessään kultainen malja. Hän lausuu pitäen maljaa edessään : " Tässä maljassa on kuvainnollisesti ilonkyyneleitäni sinun vuoksesi. Haluan voidella ja pestä jalkasi, sillä sinä olet kunnioituksen arvoinen. Tämä on koe siitä, uskotko olevasi tämän arvoinen, hyväksytkö sen, että me Jumalan osana, ansaitsemme olla ihmisiä. Oletko ymmärtänyt olevasi sen arvoinen, että Henki pesee sinun jalkojasi ja heijastuuko Jumalaa kohtaan tuntemasi rakkaus sinua itseäsi kohtaan."

Tunnen jalassani kihelmöintiä, kun olento tarttuu jalkaani, tunnen kuinka sydämeni vuotaa yli laajetessaan ja kyyneleet virtaavat pitkin poskiani. Tiedän olevani riittävän arvokas ottamaan vastaan tuon hiljaisen rakkauden ja tiedän, ettei olento vaadi minulta mitään vastineeksi, koska rakkaudella ei ole takaa- ajatuksia. Tiedän myös, ettei olennon ympärille ilmesty taivaallisten olentojen joukkoa, koska rakkaus ei pöyhkeile. Tämä on henkilökohtaista ja minua pyydetään vastaanottamaan tämä kunnianosoitus ja vain olemaan. 

" Läpäisit tämän kaikkein suurimman testin. Minulla on kunnia pestä toinen jalkasi ja osoittaa sitä rakkautta, jota Jumala tuntee sinua kohtaan. Tämä ei ole koe. Tämän teen siksi, että rakastan sinua. Älä koskaan unohda tätä hetkeä.."

Tunnen hetken pyhyyden , me saman sieluvoiman kaksi olentoa jaamme yhtä rakkautta, samalla kun  Kultainen enkeli pesee toisenkin jalkani.

" Tahtosi on puhdas ja nyt olet valmis menemään kotiin. Portaita ylös. Etsimäsi ovi on siellä.

 Muista tämä, asiat eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät.

Minä tulin sieltä juuri. Sinun täytyy nyt mennä. Minä tulen sinne pian sinun mukaasi. Me emme koskaan sano hyvästejä, koska me olemme yhtä."

Nousen kultaisia portaita ylös ja pysähdyn katsomaan vielä tuota kultaista enkeliä, Jumalan osaa, joka seisoo kädet ristissä ja hymyilee minulle.  Olen tänään kohdannut kaksi osaa itsestäni. Toisella niistä on rakkautta ja toiselta se puuttui. Jossain siinä välissä on ihmistietoisuus ja minun on tehtävä valinta, mihin tietoisuuteni asettuisi.

Eteeni tulee jonkinlainen tasanne. Portaista muodostuu valtaistuin ja tuolin vieressä on ovi, joka on valaistu ja se näyttää ikäänkuin kelluvan ilmassa, ilman ympärillä olevia seiniä. Raja oven ja valtaistuimen välillä on häilyvä ja tajuan , että edessäni on portaali. Ovessa on jotain kirjoitusta, jota en osaa lukea, mutta siitä erottuu selvästi sana kotiin.

" Minä ansaitsen tämän ja kiitän Mailmankaikkeutta siitä, että se antaa minun tehdä sen, mitä tulin tekemään. Täydellisessä rakkaudessa minä menen siihen paikkaan, missä pyysin saada olla. "

Lue vielä  Kotiin..

Koti on siellä, missä mekin olemme. Koti on siellä, missä perhe on....

Tästä alkaakin uusi tarina, minkälaisen sinä siitä teet....

Lue lisää »