SINISET KUKKULAT OVAT SINISIÄ KUKKULOITA ITSESSÄÄN;

VALKOISET PILVET OVAT VALKOISIA PILVIÄ ITSESSÄÄN.

                                     Zenrin

( Haluan jakaa kanssasi muutamia Paulo Coelhon ajatuksia 

" Valon Soturin käsikirjasta ".)

   Valon Soturi tietää, että tietyt hetket toistuvat.

Hän näkee usein edessään samat ongelmat ja tilanteet, joihin on törmännyt jo aikaisemmin, ja silloin hän masentuu. Hän ajattelee, ettei pääse eteenpäin elämässään, koska samat vaikeudet ovat taas vastassa.

" Olen kokenut jo tämän", hän valittaa sydämelleen.

" Niin oletkin", sydän vastaa. " Muttet ole pääsyt koskaan yli."

Silloin Soturi ymmärtää, että toistuvilla kokemuksilla on yksi ainoa tavoite : niiden tarkoitus on opettaa hänelle sellaista mitä hän ei halua oppia.

                                     *                  

    Valon Soturi on oppinut, että Jumala käyttää yksinäisyyttä opettaakseen kuinka elää toisten ihmisten kanssa.

Jumala käyttää vihaa osoittaakseen miten äärettömän arvokas on rauha. Hän käyttää ikävystyneisyyttä korostaakseen seikkailun ja uskalluksen merkitystä.

Jumala käyttää hiljaisuutta opettaakseen mikä vastuu on sanoilla. Hän käyttää väsymystä jotta ihminen ymmärtäisi heräämisen arvon. Hän käyttää sairautta tähdentääkseen terveyden siunauksellisuutta.

Jumala käyttää tulta opettaakseen vedestä. Hän käyttää maata jotta ihminen ymmärtäisi miten tärkeää on ilma. Hän käyttää kuolemaa osoittaakseen mikä merkitys on elämällä.

                                     *                 

    Valon Soturi on uppoutunut täysin Elämäntiehensä.

Hänen toverinsa sanovat; " Hänen uskoaan täytyy ihailla! "

Soturi ylpistyy hetkeksi sanat kuullessaan, mutta häpeää saman tien, sillä hänellä ei ole sellaista uskoa mitä hän esittää.

Sillä hetkellä hänen enkelinsä kuiskaa ;   " Sinä olet vain valon välikappale. Ei ole mitään syytä kerskailla eikä tuntea syyllisyyttä; on aihetta pelkkään iloon."

Tajutessaan olevansa välikappale Valon Soturi tuntee olonsa tyynemmäksi ja luottavaisemmaksi.

                                           *

    Kun tulee käsky siirtyä muualle, Soturi katselee kaikkia ystäviä joita on saanut tietä seuratessaan. Joitakin hän on opettanut kuuntelemaan vedenalaisen temppelin kelloja, joillekin hän on kertonut tarinoita nuotion ympärillä.

Hänen sydämensä on surullinen, mutta hän tietää, että hänen miekkansa on pyhä ja että hänen täytyy totella Sen käskyjä jolle hän on tarjonnut taistelunsa.

Niinpä Valon Soturi kiittää matkatovereitaan, hengähtää syvään ja jatkaa eteenpäin ,mielessään unohtumattoman taipaleen muistot.

                                               *